Olen syntynyt Lapualla ja yhtä syrjähyppyä Nurmoon lukuunottamatta myös asunut ikäni Lapualla. Työkseni pitelen kirjoja paikallisessa tilitoimistossa.

Perheeseemme kuuluu maanviljelijä aviomiehen lisäksi kolme lasta (nuorta) ja tällä hetkellä kolme koiraa, joista yksi kuuluu tyttärellemme Ellalle.

Asumme omakotitalossa Lapualla, kävelymatkan päässä keskustasta.

Koiraharrastuksessa sydäntäni lähinnä on pelastuskoiratoiminta, jossa toimin ryhmänjohtajana, sekä palveluskoiralajeista jälki, haku ja erikoiskoe, tässä järjestyksessä.

Olen kilpaillut vuosien varrella neljän eri koiran kanssa tokossa, pk-jäljellä, pk-haussa, pk-erikoiskokeessa, pelastusraunioilla, pelastushaussa ja pelastusjäljellä.

Vuosien varrella käytyjä kursseja:

- koirankouluttaja (toko)

- liikkeenohjaaja (toko)

- koetoimitsija (toko)

- koetoimitsija (pk-peko)

- koetoimitsija (luonnetesti)

- ryhmänjohtaja (SPKL)

- Etsintäkurssit 1 ja 2 (VAPEPA, SPKL)

- EA1 ja EA2 -kurssit (SPR)

- Kasvattajan peruskurssi (SKL)

 

Luottamustehtäviä

1993 - jatkuu/Lapuan koiraharrastajat ry - hallituksen jäsen

1996 - jatkuu/Lapuan koiraharrastajat ry - rahastonhoitaja

2010 - 2013/Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri ry - sihteeri

2014 - 2016/SPL-Seinäjoki ry - rahastonhoitaja

2016 - PK-SM Lapua ratamestari (metsäjälki), rahastonhoitaja, koetoimikunnan jäsen

 

Ansiomerkkejä:

- pronssinen, hopeinen, kultainen harrastusmerkki (SPKL)

- pronssinen, hopeinen, kultainen ansiomerkki (SPKL)

- pronssinen ansiomitali (VAPEPA)

- hopeinen piiriansiomerkki kullatuilla koiranpäillä (ETELÄ-POHJANMAAN KENNELPIIRI)

 

Koiria olen "harrastanut" niin kauan kuin muistan. Lapsuudenkotiini en omaa koiraa koskaan saanut ja se on mieheni mielestä syy tähän kaikenkattavaan hullutukseen Villi. Oman koiran sijaan ahmin kaikki saatavilla olevat koirakirjat ja kävin lenkittämässä ja hoitamassa naapureiden koiria.

Saksanpaimenkoirainnostukseni alkoi kymmenvuotiaana naapurin poliisikoira Rollen vuoksi. Kuljin päivittäin katsomassa koiraa ja seuraamassa sen koulutusta lähipuistossa. Koira oli vahvahermoinen, upea uros jonka maailmaa ei hetkauttanut lapsen lähentely-yritykset.

Muutettuani parikymppisenä omaan kotiini, ensimmäisenä hankintana oli tietenkin koira. Saksanpaimenkoira. Näin minulle saapui uros Rex, joka oli kaikkea sitä, mihin en ollut valmistaunut. Saalisvietitön, dominoiva, puolustuspainotteinen, iloton koira joka pureskeli ohjaajaansa mennen tullen ja vielä palatessa. Rexin kanssa aloin tutustumaan treenaamisen saloihin ja kävimme muutamissa toko-kokeissa. Tokoura tyssäsi muutamaan kokeeseen koiran ilmaistessa mielipiteensä hampaiden tarkastamisesta. Loppujen lopuksi Rex eli kanssani liki 10-vuotiaaksi asti kahdenkeskisen YYA-sopimuksen turvin ja nukkui pois sylissäni elokuussa 1997.

Rexin poismenon jälkeen seurasi liki kolmivuotinen "kuiva" kausi ilman koiraa oman elämän heittelyjen takia. Vuonna 2000, vain muutama kuukausi uuden kodin valmistumisen jälkeen hain uuden pennun spu Musiker's Grease aka Rollen. Rollen kanssa suoritimme ensimmäisenä vuosikertana BH:n ja kävimme kokeissa EK1, JK3, PEJÄ-B:n verran. Rollen hermorakenteessa oli sanomista, mutta muuten sen kanssa eläminen oli edelliseen koiraan verrattuna helppoa. Pääsimme etsintöihin ja löysimme ikimuistoisesti kaksi, jo erittäin huonossa kunnossa olevaa kadonnutta, pitkäkestoisten etsintöjen jälkeen.

Rollen ollessa kuusivuotias ostin syrjähyppykoiran rottweilernarttu Nirhankankaan Welkincharlotta aka Sharon vuonna 2006. Sharon emä vakuutti tekemisillään ja kahdesta pentulaatikosta olevasta nartusta valitsin helpomman, lapsiperheeseen sopivamman tyttösen. Sharon kanssa kokeilimme uusia lajeja ja kuljimme etsinnöissä. Sharo oli kuuliaisuutensa takia meidän isännän lempikoira Rakkaus. Sharo oli hieman pehmeä ja sen kanssa jokainen uusi asia piti opettaa positiivisen kokemuksen kautta. Kokeita kiersimme BH, HK2, JK3, PERA-A, PEHA-B:n verran. Mainitsemisen arvoisena asiana Sharon koetaipaleella pidän rotikoiden mestaruus-Kellokisojen jäljen avoimen luokan luokkavoittoa ykköstuloksella vuonna 2009 ollen koko kokeen neljänneksi paras koira pisteytyksissä (54 koiraa).

Tuskailtuani aikani Sharon pehmeyttä ja epävarmuutta ihmisiä kohtaan isäntä alkoi viimein näyttämään vihreää valoa toisen koiran hankinnalle. Meillä koirat ovat sisäkoiria, joten jonkinlainen harmonia perheen keskuudessa täytyy pitää koirahankinnoissa. Alkoi kuumeinen etsintä. Toiveena oli koira jolla olisi riittävästi toimintakykyä, tarpeeksi rohkeutta yöetsintöihin, ihmisiä kohtaan sosiaalinen ja varma sekä normaalikäytöksinen muita koiria kohtaan. Ominaisuuksia joita etsinnöissä kaipaan koiralta. Nettiä selatessa palasin uudelleen ja uudelleen Haus Zimmermann- sivuille ja pääsimme tutustumaan erittäin tasalaatuiseen pentueeseen josta kasvattaja valitsi meille tulijaksi HZ Ghian aka Toran (lasten valitsema nimi Harry Potter elokuvasta).

Tora onkin ihan eri luokkaa edellisiin koiriin verrattuna. Suurikokoinen, kova, erittäin kovan saalisvietin omaava aktiivinen tyttö jonka työmoraali salpaa omistajan hengen Sydän. Toran kanssa on tehty kaikki mahdolliset virheet tottiksessa, mutta se ei Toran menoa haittaa. Olisi pitänyt luottaa kasvattajaan ja tehdä asioita paljon pidempään ruualla. Olisi pitänyt osata olla mustavalkoisempi. Olisi pitänyt osata tehdä asioita myös laumaviettiä hyväksikäyttäen eikä vain viskoa sitä palloa. Olisi pitänyt osata tehdä myös sitä hallintaa Villijne. Maastossa, missä ohjaajan merkitys on vähäisempi Tora loistaa, miksiköhän. Toran otin kouluttaakseni siitä jatkajan Sharolle hälytysryhmään ja alle 3-vuotiaana Tora suoritti vaadittavan B-kokeen pelastushakukokeesta arvosanalla erinomainen. Niin helppoa kun ei tarvitse keskittyä muuhun kuin itse asiaan. Toran kanssa tähän mennessä olemme käyneet kokeita BH, JK1, HK1, EK1, PERA-A, PEJÄ-A ja 3 x PEHA-B verran. Katsotaan mihin aika ja (ohjaajan) rahkeet riittävät tulevaisuudessa.

Keväällä 2013 meille muutti Ellan omaksi koiraksi suomenlapinkoira Katajahaan Ailigas, aka Vilja. Rotuun päädyimme käytännön syistä. Halusin, että uudella koiralla olisi niin paljon kokoa että sen pystyisi lenkittämään isojen koirien mukana metsässä eikä se jäisi näiden "tallomaksi", lisäksi halusin että turkki olisi niin säänkestävä ettei sitä tarvitsisi alkaa "pukemaan" talvikaudella. Toisaalta, koska Ella pääasiassa lenkittää ja hoitaa uuden tulokkaan, sen ei saisi olla liian suuri. Tällaisilla perusteilla päädyimme suomenlapinkoiraan. Suomenlapinkoira on kyllä erinomainen "lapsi"koira. Vilja on ottanut kaikki Ellan kaverit vastaan onnellisella asenteellaan, mitä enemmän kavereita, sen parempi. Viljassa ei ole minkäälaista terävyyttä ihmistä kohtaan. Ella on kulkenut Viljan kanssa agilitytreeneissä, metsäjälkitreeneissä, match-showssa ja näyttelyissä, koira on sopinut kaikkeen mihin Ella on halunnut mennä Cool

 

 

 

 

 

  • Kuva vuodelta 1975 naapurin poliisikoira Rollen kanssa

  • Kuva vuodelta 1988 ensimmäisen oman koiran spu Rexin kanssa